Missä kohtaa asiat alkoivat mennä väärin
Ennen kuin tarina jatkuu eteenpäin, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja tarkastella sitä, mitä tähän mennessä oli jo tapahtunut.
Kodin turvattomuus oli vaihtunut ensimmäiseen sijoituspaikkaan. Se oli oikeastaan ensimmäinen hetki pitkään aikaan, jolloin elämä tuntui edes jollain tavalla tasaiselta. Ei täydelliseltä, mutta riittävän vakaalta siihen nähden, mistä olin tullut.
Se oli hetki, jolloin lapsi saattoi ajatella:
okei – tämä on tätä nyt. Tässä pysytään.
Mutta minun kohdallani tehtiin ratkaisu, joka vaikutti lähes kaikkeen sen jälkeen tapahtuneeseen.
Uudelleensijoitus tehtiin kauas.
Aikuiselle parinkymmenen tai neljänkymmenen kilometrin matka ei tunnu suurelta. Se on puolen tunnin ajomatka, joskus vähän enemmän. Kartalla se näyttää lyhyeltä viivalta.
Lapselle se on jotain aivan muuta.
Se on välimatka vanhempiin.
Se on välimatka tuttuun ympäristöön.
Se on välimatka kaikkeen siihen, mistä oma identiteetti on vasta alkanut rakentua.
Lapselle se ei tunnu kymmeniltä kilometreiltä.
Se tuntuu sadoilta.
Kun lapsi siirretään kauas kaikesta tutusta, hän ei menetä vain kotia. Hän menettää myös ympäristönsä, sukulaiset, arkiset kohtaamiset ja sen verkoston, joka olisi voinut pitää edes jonkinlaista jatkuvuutta yllä.
Siksi väitän edelleen, että monelta asialta olisi voitu välttyä, jos minulle olisi etsitty kotipaikkakunnaltani sopiva perhe.
Sellainen paikka, jossa olisin voinut asettua ilman että kaikki revitään irti juurineen.
Minun tilanteessani oli myös yksi piirre, joka ei sopinut siihen tarinaan, johon monet sijaishuollon tilanteet helposti asetetaan.
Minun vanhempani halusivat olla elämässäni.
Usein ajatellaan, että päihteet vievät kaiken: vanhemmuus katoaa ja lapsi jää sivuun. Se on monen tarinan todellisuus.
Mutta entä silloin, kun vanhempi ei luovuta?
Entä silloin, kun hän haluaa tavata lastaan, haluaa olla mukana, haluaa osallistua – vaikka kamppailee samaan aikaan päihteiden kanssa?
Se on monimutkaisempi tilanne.
Alkoholistin lapsi on lähes aina lojaali vanhemmalleen. Se ei ole järkeä, eikä sitä voi selittää ulkopuolelta käsin rationaalisesti. Se on kiintymystä.
Ja kiintymys on syvällä.
Lapsi voi nähdä vanhemman ongelmat, mutta se ei katkaise sidettä. Päinvastoin, usein side voi tuntua vielä tärkeämmältä juuri silloin, kun ympäristö yrittää katkaista sitä.
Jos vanhempi pystyy tapaamisissa olemaan selvin päin ja haluaa osallistua lapsen elämään, suhdetta ei pitäisi rajata pois kevyesti.
Aikuinen voi nähdä siinä riskin.
Lapselle se voi olla henkireikä.
Perhekodissa tätä ei osattu tukea – eikä aina ehkä haluttukaan.
Suurimmalla osalla muista lapsista vanhemmat eivät olleet elämässä mukana. Se muovasi myös perhekodin ajattelutapaa. Kun suurin osa tarinoista on sellaisia, joissa yhteys vanhempiin katkeaa, siitä tulee helposti oletus.
Lapset “kuuluivat” heille.
Minun kohdallani tilanne ei ollut niin yksinkertainen.
Ensimmäinen sosiaalityöntekijäni uskoi pitkälti sen, mitä hänelle kerrottiin. Ja se on inhimillistä: kun tieto tulee jatkuvasti yhdestä suunnasta, siitä alkaa helposti muodostua totuus.
Kun sama viesti toistuu riittävän monta kertaa, se alkaa näyttää kokonaiskuvalta.
Siinä tilanteessa lapsen ääni jää helposti pieneksi.
Myös vanhemman ääni jää pieneksi.
Kun sosiaalityöntekijä myöhemmin vaihtui, tilanne muuttui hieman. Uusi ihminen katsoi asioita eri kulmasta. Hän ei heti nähnyt koko kokonaisuutta, mutta hän ei myöskään niellyt kaikkea sellaisenaan.
Vasta silloin alettiin ajaa uudelleen tapaamisia ja suhteen säilyttämistä.
Siihen mennessä moni asia oli kuitenkin jo ehtinyt vaikuttaa.
Minun lojaaliuteni vanhempiani kohtaan nähtiin ongelmana.
Mutta lapsi ei irtoa vanhemmastaan käskystä.
Kiintymyssuhdetta ei voi purkaa päätöksellä. Jos side katkaistaan väkisin, lapsi ei oikeastaan irtoa vanhemmastaan.
Hän alkaa irrota itsestään.
Ja siitä alkaa rakentua se selviytymisen kerros, joka näkyy vielä aikuisenakin.
Se kerros, jossa ihminen oppii mukautumaan, hiljentämään itseään ja sopeutumaan tilanteisiin, joissa hänen oma kokemuksensa ei ole se, mitä ympärillä olevat aikuiset haluavat kuulla.